Hellooo,
Mulla on ollut tosi vaikeaa laihdutuksen suhteen. Jotenkin kuvittelin että kesä on helpointa aikaa laihduttaa, kun kevät on mulle yleensä se vaikein, mutta eipä tää oo yhtään helpommaksi muuttunut! D-: Oon kuitenkin ponnistellut pienin askelin eteenpäin, ja oon saanut karistettua n.7kg viimeisimmän laihispostauksen jälkeen. HITAASTI mutta varmasti mennään eteenpäin. Kuten oon jo muutamassa postauksessakin maininnut, kamppailen tän mun kalorimääräni kanssa tosi paljon, koska Daniel on vielä tississä kiinni ja syö kiinteetä ruokaa vaan noin puolet ajasta. Syön todennäköisesti aivan liikaa, mutta oon yrittänyt kompensoida sitä liikunnalla. Sekin on tosin haastavaa koska Daniel ei viihdy rattaissa kun sen 35 minuuttia ja mä miellän lenkin vähintään tunnin pituiseksi. Ulkona on liikaa ääniä joten Danskua ei saa sinne nukutettuakaan, ja koska Gabby tulee töistä vasta 6-7 aikaan on sekin haastavaa koska Daniel saattaa saada kunnon kiukkupuuskan jos jätän sen niin myöhään kahdestaan isin kanssa. Oon tästä huolimatta onnistunut käymään ainakin sen 4 kertaa viikossa lenkillä. Eihän se paljoa ole, mutta edes jonkinlainen yritys. Puistoissa/postissa/kaupassa käynti ei onneksi oo mikään ongelma Danielin kanssa, ja käydäänkin lähestulkoon joka päivä jossakin kävelemässä pieni happihyppely!
Taas tullaan tähän että mun täytyy päivittäin pakottaa itseni syömään jotakin. Mulla on taas se "Kultainen keskitie" ihan hukassa. Mun ainut ajatukseni pitkin päivää on aina että "hitsi pitää taas syödä en jaksa/ei huvita/ei oo nälkä/en halua". En halua saada mitään anorektisia ajatuksia päähäni kun oon päässyt näin pitkälle terveellä ajattelulla. Pännii vaan kun paino tippuu niin hitaasti. Oikeastaan Daniel on se suurin syy siihen miksi panostan mun omaan ruokaani enkä oo vaan lopettanut syömistä tai päinvastoin alkanut lihoa takaisin. En halua että kun Daniel kasvaa, sen ainut ajatus äidistään on että "se aina laskee kaloreita ja ylimiettii ruokailuja ja ei oo tyytyväinen itteensä". Haluan olla terve ja vahva, ja hyvä esikuva! :-) Tämän vastapainona mulla on toki myöskin näitä päiviä milloin ainoa ajatus on että "ihan sama mitä syön, käyn loppuviikosta sit enemmän lenkillä kyllä se kuittaa" ja syön suklaalevyn tai muuta vastaavaa. (Annoskoon oon onneksi oppinut, että enää ei juurikaan suklaalevystä mene kun se pari riviä.) Oon nyt yrittänyt kovasti aivopestä itseäni sellaiselle smoothie-salaatti-vihannes-liha linjalle. Mahdollisimman paljon terveellistä, paljon vettä ja ulos päivittäin. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa...!
Summasummarum, elämäntapamuutos edistyy! Nyt täytyisi vaan saada joku potku persuuksille että en jämähtäisi tähän. :-D Kesäkuntoon 2016!
