Koulun aloittaminen stressasi mua aivan hulluna. Ei sen takia että mua olisi jännittänyt tai pelottanut se itse kouluun meno, vaan Danielin takia. Dansku aloitti päiväkodin samana päivänä kun mä aloitin koulun, ja se oli jotenkin ihan yli-hirveätä. Mä en saanut unta moneen viikkoon kun näin silmissäni Danielin itkemässä ja itseni itkemässä aamulähtöjä ja sitä että mitä jos Daniel ei ollenkaan sopeudu päiväkotiin, kun on niin pienikin vielä. Onneksi Gabby oli se joka kuskaa Danskun aamuisin päikkyyn, niin mun "ei tarvinnut" tehdä sitä itkureissua. -> Minä siis itkisin todennäköisemmin kuin Daniel. Ekan kolmen päivän jälkeen kaikki rupesi kuitenkin sujumaan tosi hyvin. Ei itkua, vaan Danskusta kuoriutui reipas pikkupoika joka ihan itse aamulla heräsi ja ilmoitti että nyt puetaan päälle ja lähdetään päiväkotiin. Ei itskeskellyt enää päiväkodissa, on ruvennut juttelemaan siellä ja saanut kavereita. Eli nyt on kaikki hyvin ja mun suurin murheeni on nyt pois laskettu. Daniel on niin suloinen kun se esittää mitä on päikyssä opittu, erilaisia tanssiliikkeitä ja jumppaliikkeitä ja lauluja. ♥ Tulee niin hyvä mieli kun tietää että pikkumies viihtyy siellä päivät ja on helpompi munkin opiskella koulussa täysillä.
Opiskelusta puheenollen. Leikkaaminen tuntui ihan mahdottomalta näin pitkän tauon jälkeen (melkein kolme vuotta) ja se hermostutti mua tosi paljon. Sen takia oon käynyt koululla joka päivä vaikka meillä on nyt ekassa jaksossa ollut koulua vain ma-ti-ke päivät. Oon siis käynyt kertaamassa leikkaamisen teoriaa ja leikannut itsenäisesti eri malleja läpi. Nyt rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että leikkaaminen on kivaa, eikä nouse enää tuskanhiki otsalle kun pitäisi aloittaa. :-D Nyt toisessa jaksossa meillä alkaa ihan leikkaus ja värikäsittelyt kunnolla niin siinäkin tulee varmasti uuden asian lisäksi kertausta. (Olen siis kakkosluokalla jos joku ihmettelee että mitä höpötän. Aloitin PA-KA opinnot 2013 syksyllä ja palasin mammaloman jälkeen nyt takaisin koulunpenkille.)
Aamuherätykset ovat olleet mulle tosi vaikeita. Herään 4.30, laitan kahvin tippumaan ja pesen kasvot. Sitten siitä riippuen että tuntuuko siltä että kuolen vai siltä että olo on ok, meikkaan joko kulmat+pohjameikin tai sitten ihan koko lärvin. Juon kahvin ja juoksen bussiin joka lähtee klo 6:00. Sitten toiseen bussiin joka lähtee 6:20. Sitten kolmanteen joka lähtee 7:35. Sitten oon koululla. Kuulostaa hirveältä ja on hirveää, mutta aikuisten oikeesti: kun vaihtaa vaan vähän unirytmiä ja ottaa itseään niskasta kiinni, tästä tulee aika rutiinia eikä sitä ajattele sen kummemmin enään. Se on mun arkea. Koulu on kaukana ja sille en voi mitään. Munasin koulunvaihdon joten oon nyt toistaiseksi samassa koulussa jossa aloitinkin. Näillä korteilla mennään! Ainakin koulu ja opettajat ovat tuttuja. :-)
Luokkalaiset on tosi nuoria, enkä sen kummemmin koe mitään syvällistä sielunkumppanuutta heidän kanssaan, mutta ei ole mitään valittamistakaan. Kuulostaapas hölmöltä ilmaista asia noin mutta en tiedä miten muutenkaan sen sanoisin. :-D Muutaman tyypin kanssa olen hengaillut enemmän tai vähemmän ja kouluun on kiva mennä kun on joku joka aina vetäisee hihasta ja istuu vieressä. Yllättäen nämä samat kaverit joiden kanssa mulla klikkaa löytyvät tuolta kertausryhmistä, kun ovat olleet itsekin pois koulusta omien syidensä takia. :-D Mutta nyt lyhyesti sanottuna vielä siis: olen saanut samanhenkisiä kavereita ja ei ole valittamista tai kränää ollut kenenkään kanssa.
Meillä tosiaan alkaa mm. värjäys ensiviikolla, ja olen KUUMEISESTI miettinyt että mitä teen tälle mun reuhkalleni. Mun "mustat" hiukseni ovat todella haalistuneet ja niistä puskee eri sävyisiä ja tummuusasteisia raitoja läpi ja ne ovat tooodella ohuet. Herra X koulussa kehuikin että näytän kaljurotalta oma tukka auki ja en voi väittää vastaan :-D :-D Mun hiukseni ovat vähintäänkin puolittuneet massaltaan raskauden jälkeen ja nyt ne kasvavat eri tahtia eripuolilta päätä ja hiuksia sojottaa joka ilmansuuntaan. Kelailin että voisin leikata oman tukan vaikka solisluille, kun käytän pidennyksiä enivei. Hiustenvärin aion myös muuttaa, mutta tummissa sävyissä pysytään. Mä arvon vielä kahden erilaisen tyylin välillä.. Toinen niistä on aika basic mutta toimis mulla arjessa tosi hyvin, ja toinen ois enemmän sellainen että musta näkis mitä alaa mä opiskelen. Mutta joo. Saa nähdä. Tiistaina on KC trendinäytös, ehkä saan sieltä inspiraatiota ja pystyn päättämään mitä haluan päähäni! :-D
Lopetan tämän postauksen tällaiseen old school Karo tyyliin ja linkkaan tähän alle biisejä joihin oon ollut ihan obsessoitunut viimeiset viikot. #todrickhall
