RANT: No Makeup, No Service

Yeeah,

Tuntuipas oudolta saada hygienisyysvinkkejä meikkejä swatchatessani. Ei siis siitä, miten swatchata, vaan siitä miten hoidan ihoani. Vieras ihminen, konsultti, alkaa puhua minusta akneongelmaisena. Mulla on siis 3 näppylää kasvoissa kaikenkaikkiaan enkä muista koska viimeksi olisin ollut näin itsevarma ilman meikkipohjaa. Kyseisen brändin konsultti alkoi kyselemään kuinka usein vaihdan pyyhkeeni ja petivehkeeni, olettaen ilmeisesti että en kovinkaan usein. Tästä närkästyneenä mieleeni alkoi pulpahdella samankaltaisia muistoja vuosien varrelta, ja päätinkin jakaa teille muutaman niistä jotka ovat jääneet erityisesti mieleen. Yhteistä näille kaikille muistoille on se, että olen ollut meikittömänä liikenteessä.

Mulle on yksi asia jo selvää pässinlihaa: jos olen meikittömänä liikenteessä, tiedän että en saa palvelua ollenkaan TAI minua palvellaan oppikirja kädessä. Pidän jälkimmäisestä tavasta, eikä mua haittaa yhtään leikkiä täysin tietämätöntä, koska useimmiten opin jotain uutta/löydän jonkun uuden tuotteen. Enemmän mua jää kaivelemaan se, että OLETETAAN että mä en osta, koska "en käytä meikkiä", tai että mulla ei ole varaa ostaa. Tai että varastan. Varsinkin selektiivistä kosmetiikkaa ostaessa tulee aina ihan karmea olo jos ei ole tällättynä liikenteessä.

-> Olin meikkishoppailemassa Diorin pisteellä, ja huomasin että meikkivoide jota oon käyttänyt useasti aiemminkin (star) oli -20% alennuksessa. Mielenkiinto tietysti heräsi ja rupesin pläräämään voiteita ja tsekkaamaan löytyisikö mulle sieltä mun värini. Myyjä pyrähti paikalle, ja tuijotti mua ilmeellä "älä tyttö viitsi, nämä ovat out of your league tuotteita". Nostin katseeni ja tervehdin, ja myyjä kysyi narisevalla äänellä, mitä teen ja voiko hän auttaa. Vastasin sitten että katselen onko mulle näissä oikeata sävyä. Sitten tulee paras kohta. Myyjä kysyi että "Ootko ihan varma että nää on sulle sopivia meikkejä?". Olin tässä vaiheessa lähinnä hämmentynyt ja vastasin että joo, olen käyttänyt aiemminkin. Myyjä astui sitten askeleen lähemmäksi ja tuijotti, ja huokaisi syvään. Siinä vaiheessa mua rupesi ärsyttämään niin paljon että lähdin vain kävelemään. Olisin halunnut sen meikkivoiteen, mutta olin jo niin lähellä sitä pistettä että alkaisin laukomaan rumia kommenttia ja "faktoja" pöytään että päätin vain lähteä.

Toinen asia joka saa mun mielialani punaisen puolelle on se, kun pakotetaan ostamaan jotain, mitä ei tarvitse. Se, että en oo meikannut, ei tarkoita etten omistaisi meikkivoidetta. Tai sitten se, kun sulle myydään ihan kympillä jotain, mikä ei selkeästi edes sovi sinulle tai on ihan väärän värinen.

-> Tästä on jo pari vuotta aikaa, mutta kerron tämän esimerkin enivei koska se on jäänyt niin vahvasti mieleen. Olin ostamassa meikkivoidetta, puuteria, peitevoidetta ja poskipunaa, ja olin varannut näiden valitsemiseen aikaa, ja säästänyt niihin rahaa (kalliimpi merkki kyseessä). Sain kuin sainkin "ammattilaisen" siihen sitten minua auttamaan, josta olin mielissäni. Tämä kyseinen ihminen kuitenkin piti mua ilmeisesti aivan uunona, koska yritti myydä mulle aivan väärän väristä meikkivoidetta. Antoi minulle kolme vaihtoehto sävyä, ja pyysi mua swatchaamaan niitä leukapieleeni. No, minä swatchasin, ja ne olivat kaikki huomattavasti liian tummia, ja vihertäviä. (Mulla on oliivi-iho, mutta talvella kun oon tosi kalpea käytän yleensä neutraalinsävyisiä meikkivoiteita, ja keväällä hieman kellertäviä kun väriä alkaa tulla kasvoille.) Tämän meikkipisteen myyjä sitten kehui että se on MINUN SYYNI että ne sävyt eivät mulle sovi, koska swatchasin ne väärin. Kuulema hieroin ihoani ja ärsytin sitä tahallaan, niin että sävy ei näkyisi oikeanlaisena. Hän huomautti asiasta NELJÄ kertaa kovaan ääneen, tuntemattomille ihmisille jotka olivat siinä pisteellä samaan aikaan. "Katsokaa nyt miten hän ne laittoi ihollensa, katsokaa". Myyjä päätti levittää mielestänsä oikeaa sävyä mun koko kasvoilleni, ja annoin hänen sitten tehdä sen. Onhan hän ammattilainen (vanhempi naishenkilö). Sävy epäilytti mua, mutta keinovalossa se näytti ihan hyvältä. Katsoimme mulle loputkin sävyt (puuteri, poskipuna, peitevoide), mutta kerroin epäröiväni meikkivoiteen sävyä. (Olin tätäkin merkkiä käyttänyt aiemmin, ja tiesin ennestään "oikean" sävyni).  Aaahh.. sitten. Myyjä kysyi että mitä sävyä olen aiemmin käyttänyt, ja minä kerroin. Hän sitten sanoi että juu, ehkä se onkin parempi, vaikkei hänen mielestään minulle sovikaan. Sanoin sitten että käyn kahvilla ja mietin sävyn, ja palaan sitten takaisin. No, arvatkaa vaan palasinko.


Sitten kirsikkana kakun päällä IRVISTELIJÄT

-> Kai te tiedätte nämä tyypit? Kysyt apua/onko tiettyä väriä/tai vaikka jostain tulevasta kokoelmasta kysymyksen, ja myyjän kasvot vääntelehtivät vaikean oloisina ja naama vääntyy mitä omituisimpiin irvistyksiin. Ettei vaan jäisi kenellekään epäselväksi, että häntä ei nyt jaksaisi vähempää kiinnostaa koko asia. 

Mun mielestäni asiakas ei saisi tuntea oloansa köyhäksi, tyhmäksi, tai leimatuksi. Onneksi mun meikkishoppailukokemukseni ovat kuitenkin 90% positiivisia, ja kivoja kokemuksia. Välillä vaan sattuu näitä ei-niin-kivoja kokemuksiakin kohdalle, jotka saavat mut lähinnä hämmentyneeksi. ONNEKSI mulla on kuitenkin mun special "pyhiinvaellus kohteeni" aka Tampereen MAC piste. :-D En oikeasti voi korostaa tarpeeksi miten paljon mä tykkään käydä siellä, ja miten ihanat myyjät siellä on. 

Millaisia kokemuksia teillä on?