27.5.2015

Balancing Between Motherhood And Selfhood

Hey,


Mulla on taas vaihteeks ajatukset ihan missä sattuu enkä saa niitä kokooon mitenkään. Tai siis kun ollaan taas totuteltu erilaiseen rytmiin kun Gabby meni takaisin töihin, sit on siskon, serkun ja kaverin ylppärit ja ihan vaan tää laihdutusräpiköinti. Oon oikeestaan vaan "selviytynyt" päivästä toiseen - syönyt, nukkunut ja ulkoillut. Mielessä on ollut kaksi ajatusta: haluan panostaa blogin laatuun, ja toisena ajatuksena se että haluaisin poistaa kaiken netistä. Siis niinkun youtuben (molemmat kanavat), blogin ja siis noh, kaiken. En halua stressata tästä. Järkeiltyäni hetken muistuttelin itseäni siitä että tää on harrastus eikä kukaan mua vaadi kirjoittelemaan. Siispä aijon lopettaa turhan stressaamisen ja lopettaa ainaisen anteeksi pyytelyni! Kaikilla on hyviä ja huonoja kausia blaablaablaa ja näin eespäin! :-D

Havahduin tässä viikko takaperin vaihtaessani Danielin vaippaa, ja "tajusin" että oon ollut äiti nyt 8 kuukauden ajan. Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti!! Jäin siinä silloin hetkeksi ihan pällistelemään sitä miten en olisi uskonut että äitiys on näin luontevaa ja ihanaa. Äitiys on kovaa ja tärkeää työtä, mutta oon kyllä rehellisesti omasta mielestäni ollut todella hyvä äiti ja voinkin taputtaa itseäni siitä olkapäälle. Oon tavallaan helpottunut että kaikki tulee multa niin luonnostaan! 

Daniel on nyt siis 8 kuukauden ikäinen, ryömii/konttaa/nousee seisomaan ja omistaa 6 pikku hammasta. :-3 Kova pälpättämään, huutaa aivan selkokielellä "äitiä" (on huutanut jo 5kk iästä mutta eihän mua kukaan usko). Neuvolassa huusi kyllä äitiä että ainakaan neuvolantäti ei pidä mua hulluna! :-D Dansku on tosi temperamenttinen ja ilmaisee kyllä mielipiteensä enemmän kuin selkeästi. Esimerkkinä: Daniel maistoi uutta ruokaa -> Ei tykännyt -> Otti mua kädestä kiinni ja sylki sen mun käteeni!!! Mutta toisaalta eipä musta ja Gabbystä mitään ovimatto- persoonaa olisi voinutkaan tulla. :'D



Jotenkin mulla on taas sellainen alkukesän "ahdistus" menossa. VARSINKIN laihdutuksen suhteen. Yritän tasapainotella tutun&turvallisen sekä ns. uuden alun välillä. Oon pystynyt kuittailemaan kaikki sortumiseni (eli siis ku vedän vähän liikaa pullaa) sillä että imetys kuittaa. Enää en voi tehdä niin, koska Daniel tarvitsee jo ihan konkreettista ruokaakin siinä ohella. Alunperin pyrinkin siihen että imettäisin n.9kk ja kai se tieto siitä että siihen on enää alle kuukausi jotenkin ahdistaa? Se että miten saan ton pikkuisen katsomasta mua itku ja paniikki silmissään kun ei saakaan rintaa. Se on niin helppoa kun vaan nostaa syliin ja napsasee liivit auki ja nyt mun pikkuherra on jo niin iso että pitäis pikkuhiljaa siirtyä siihen että sais maitoa vaan illalla.. mutta MITEN? Ja missä ihmeen vaiheessa jätän imetyksestä aiheutuneet "miinus kalorit" huomioimatta?

Puuhh. Ei sais stressata, mutta mä oon just tämmönen. Lyhyt pinna ja kauhee stressi pienimmistäkin asioista! :-D Vaikkakin Daniel on opettanut mut jo kohtuu pitkäpinnaiseksi - ei vauvalle voi olla vihainen siitä että se ei esim. nukahda. Aluks stressasin menojani tosi pajon, koska ne oli vähän niinkun "Danielista kiinni" ja kaikille ei mennyt kaaliin se että en voi pakottaa vauvaa toimimaan mun tahtoni mukaan, vaan meen ja tuun silloin kun on sellanen väli että se on Danskulle OK. Tää on yks iso osa mun nykyisen kaveripiirini uudelleen määrittelystä. Joko ymmärrät, ja jos et niin ei nähdä. Boom. Onneksi en enää stressaa esim. bussimatkoista - Daniel on tosi tyytyväinen ja aurinkoinen muksu! Ja onneksi lähestulkoon kaikki mun kaverini ymmärtävät mun aikataulujani.
Joku kyseli muuten synnäriltä tultuani että kirjoittelisin siitä millaisia muutoksia kropassa tapahtuu "nuorella ihmisellä" kun saa lapsen. Voisin kirjoittaa pitkän pätkän aiheesta, koska osaan kyllä pyöritellä samaa lausetta uudelleen ja uudelleen erimuodossa, mutta tosiasiassa mun kohdallani on vaan yksi ainoa näkyvä muutos, joka on lähestulkoon jokaisella muullakin joka on synnyttänyt. Raskausarvet ja taikinamaha. Taikinamaha on siis se löllö, höttö, outo random mahamössö alamahan kohdalla - jonka sulaa pois n. puolessa vuodessa. Mulla on sitä kuitenkin vielä aavistuksen jäljellä, mutta ei sitä huomaa jos on hyvin istuvat alusvaatteet. (Kaipa se vajaa -25kg painonpudotuskin auttoi.) Raskausarvet ovat kanssa haalistuneet tosi mukavasti. Välillä harmittaa että maha on kuin seepranselkä, mutta tunnen samalla vahvaa ylpeydentunnetta: nämä eivät ole venymisarpia ja merkkejä siitä etten kontrolloi painoani, vaan RASKAUSarpia, jotka tulivat kun loin sisälläni ihmiselämää! ...Ja tekisin sen uudestaan koska vain! :-)

Mutta siis juu, "vaikeuksista" huolimatta oon saanut taas muutaman kilon pois. Hitaasti mutta varmasti. Halusin ihan tietoisesti hidastaa painoni putoamista hetkeksi, että iho ehtisi siihen mukaan. Yhdessä vaiheessa mun ihoni muuttui tosi veteläksi, mutta Luojalle kiitos se on taas normaalin tuntuista ja näköistä. Jouduin kuitenkin lähes huomaamattani sokerikoukkuun: "oho mulla on noin vähän kcal, vedän vähä mässyä niin tulee nopeemmin täyteen". Hehheh. Oon edelleen sokerikoukussa, mutta oo päättänyt että ylioppilasjuhlarumban jälkeen olisi korkea aika saada parempi dietti nykyisen tilalle. Kesä on jo oven takana, joten paljon kasviksia, hedelmiä ja ihania smoothieita sekä ulkoilua Danskun kanssa niin kyllä se siitä!!! :-) Iskä on kanssa luvannut tehdä mulle treeniohjelman jota on helppo totteuttaa Danielin kanssa (esim. nyt vaikka keksivartalojumppaa kun pikkuherra on päikkäreillä). Iskä on "alan ammattilainen" ja tietää mun kuntotasoni joten innolla odotan mitä se mulle keksii! Kaukaisissa tulevaisuuden haaveissani haluaisin aloittaa tankotanssinkin (ihan urheilun kannalta!) kun olen lähempänä normaalipainoa.

En tiedä että millä ihmeellä mahdun jo nyt kokoon 42. Siis farkkuihin. Aloituskokoni oli Jouluna 48. SAY WHAAT!!!! Olin viimeksi kokoa 42 about 15-vuotiaana, ja painoin ainakin 10kg vähemmän kuin nyt? Ilmeisesti mun kroppani on ehtinyt muuttua kohtuu paljon viidessä vuodessa! Ei taas mene mun kaaliini, mutta en valita. Koko 42 oli mun ensisijainen tavoitekokoni. Varmaan sanomattakin selvää että se on nyt pienempi, koska mulla on vielä kohtuu paljon ylipainoa jäljellä. Nyt tavoittelen (housu)kokoa 38/40. Toivon olevani tässä koossa vuoden vaihteessa. Uskon että Afrikan reissu buustaa mun laihtumistani, koska mennään kuitenkin ns. "keskelle kesää, keskellä talvea", ja paikkaan jossa eletään hedelmillä ja lihalla. :-D (Needless to say, elän siellä siis niillä hedelmillä.) 

Summasummarum, meidän perheellä kaikki hyvin. Ollaan oltu terveinä ja oltu onnellisia. Laskematta tietenkin näitä mun omia henkilökohtaisia kamppailujani. XD Ruoka on mulle vaan niin vaikea asia! Jos saisin euron joka kerta kun ajattelisin joko että a) kumpa ei tarttisi syödä enää ikinä tai b) miksei vaan voi syödä mitä haluaa lihomatta, olisin miljonääri! Oon kuitenkin tosi onnellinen, että oon oppinut sen kultaisen keskitien (kirjotin eka keksitien :D:D) vaikka välillä hairahduksia tuleekin! :-) 

Heitetään tähän loppuun vielä muutama kesäbiisi joita oon tanssinut Danskun kanssa! 8-) Mulla on tekeillä myös Crazy Factory postaus sekä testissä shampoo&hoitoaine joiden huhutaan lisäävän hiustenkasvua... joten stay tuned!









4 kommenttia:

  1. 6 hammasta jo?! Mun pikkuneiti 9kk ja edelleen se 2 pikkusta alaetuhammasta :D 3kk jo oottannu että millon tulis lisää...
    Meillä kävi tissistä pulloon siirtyminen aika kivuttomasti, lisättiin aina vaan yks pullo kerta kerrallaan ja näin mentiin viikon parin ajan ja sit taas uus kerta lisää ja tissiä vähemmän :-)
    Mua harmittaa ihan kauheesti että tytön kummitäti on se ainoa joka ei ymmärrä mun uutta aikataulua... (meillä molemmilla ikää saman verran kuin sulla) Kyselee mua jatkuvasti bileisiin sen luo. Jos se on meidän luona käymässä, ei ymmärrä että jos sanon että täältä täytyy lähte jo klo 19 niin se meinaa myös sitä, vaan lähtee vasta 21:30.... tai esim jos nään toista kaveria kahvin merkeissä klo 16-18 viereisessä paikkakunnassa josta kestää takaisin kotiin 1h, että miksen ehdi sen jälkeen tulla vauvan kanssa hänen luokse bileisiin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no hampaiden tulo on niin yksilöllistä! Päivityksenä tähän muuten: Danskulla on nyt 7 ja puoli hammasta! :-D

      Toi kaverijuttu on ikävä, mutta sellaista ihmistä joka nippanappa huolehtii vielä edes itsestään on vaikea saadakaan ymmärtämään mimmoista on huolehtia itsestään SEKÄ toisesta ihmisestä joka on susta riippuvainen. Mullakin paljon tämmösiä kavereita. :-]

      Poista
  2. Ihana teksti. :) Voisitko tehdä videon/blogipäivityksen myös vartalonhoidosta?

    Aurinkoista alkukesää sulle ja perheellesi!

    VastaaPoista

Comment! Ask! Tell me what's on your mind!
I love to read comments & I will usually respond to them ♥