Positiivisuus on supervoima

Heippa kaikki ♥

Ajattelin että näin pitkän blogitauon jälkeen mun täytyy vähän tyhjentää mieltäni tänne teillekin että tiedätte missä mennään! Ensiksi kuitenkin haluan pahoitella näin pitkää taukoa ja todeta että olen ikävöinyt bloggaamista ihan hirveän paljon!

Käydään ihan lyhyesti nämä viimekuukausien tapahtumat ettei tästä tule liian pitkää tekstiä! Eli tää on vähän tämmöinen old school Karo postaus. :-) Jos haluatte että paneudun johonkin näistä tapahtumista tarkemmin niin let me know!

Aloitetaan ihan vuoden vaihteesta. Vietin siis "silloisen perheeni" eli ex-mieheni ja yhteisen lapsemme kanssa Joulun ja Uuden vuoden Nigeriassa, Afrikassa. Me oltiin siellä kuukausi ja kaikki meni hienosti ja ongelmitta! Nautin ihan hirveästi meidän reissustamme ja rakastuin Nigeriaan todella palavasti! Nigeria oli todella erilainen mitä sen kuvittelin olevan: esimerkiksi Lagos oli 100% hienompi paikka kuin Helsinki Suomessa. :-D Suurimman osan ajasta me vietimme kuitenkin Gabrielin perheen kanssa maalla, eli "köyhällä alueella". Nautin jotenkin ihan hirveästi siitä miten yksinkertaista elämä siellä oli. Se että ei oikein ole sähköä ja ei ole suihkuja oli yllättävän vapauttavaa ja ihanaa. Ei mua haitannut peseytyä ämpäristä ja istua ulkona! Totta kai meillä oli ihan normaalit vessat ja keittiöt ja niin edespäin mutta ei mitään hienouksia. Kaupungissa kaikki oli päinvastoin ja Nigerian hotellit ja normaalien talliaisten kodit olivat helposti hienompia kuin täällä Suomessa. Koitan pyytää Gabrielilta kuvia jotka jäivät silloiselle koneellemme (joka on hänellä) koska otin paljon kuvia Nigeriassa! Jos seurasitte mua silloin Snapchatissä saitte seurata joka päivä mun random snappejani Nigeriassa. Laitoin kuvia myös Instagramiin ja niitä löytyy sieltä muutama. :-) Nimimerkit mulla molemissa on Kinuskiufo.

Nigerian reissun jälkeen mulla oli työssäoppi jonka suoritin Glohairilla Tampereella. Ihana paikka, ihanat inspiroivat työntekijät ja opin ihan hirvittävästi! (Tästäkin löytyy kuvia Instagramista.) Glohair on myös nyt mun ihan vakkaripaikkani kaiken suhteen: oli se sitten tukka, kynnet tai ripset niin marssin aina Glolle. ♥ Suosittelen lämpimästi! Itse käyn siis Aleksanterinkadun Glossa. 

Ja kaiken tämän oheella erottiin sitten Gabrielin kanssa ja muutettiin erilleen. Mä en vaan enään ollut onnellinen, tai en oikeestaan ollut pitkään aikaan ollut onnellinen. Mä kasvoin jotenkin tän neljän vuoden aika ihmisenä niin hirveästi että me ei vaan mätsätty enään. Ainakaan mun sydämeni mielestä. Se oli rankkaa, surullista ja on tietty vieläkin koska meillä on yhteinen lapsi. (Daniel täyttää kohta 3-vuotta! Aika menee kauhean nopeasti!!) Ollaan saatu kuitenkin sovussa asiat järjestettyä mieleiseksemme ilman suurempia draamailuja joka on mun mielestäni tosi hienoa. Toivon että tulevaisuudessa voidaan olla kavereita Gabrielin kanssa koska hän on mulle kuitenkin tosi tärkeä ihmisenä vaikka meidän suhde ei romanttisena enää toiminutkaan.

Tällä hetkellä mulla on mielessä paljon. Haluaisin ihan uuden alun ja suunnan elämälleni. Haluaisin muuttaa toisella paikkakunnalle, aloittaa (ehkä) uuden koulun ja etsiä työpaikan itselleni. Mulla on tosi palava halu saavuttaa asioita ja menestyä. Oon kuitenkin nuori ja maailma on mulle (ja Danielille) avoinna! 

Mulla on myös paljon DIY (Do It Yourself = tee se itse) kodin remppaus juttuja joita aloitan esikuussa ja oon alkanut uusimaan mun vaatekaappiani! Hei-hei vaan 5 vuotta vanhat vaatteet. EI tule ikävä. Ihanaa ajatella että saan sisustaa mun kotini just niin kuin haluan, mun näköisekseni! Sama pätee vaatekaappiin. Pikkuhiljaa hyvä tulee. ♥

Mulla on tässä myös tukkaprojekti menossa: mustasta vaaleaksi joka on jo melkein valmis! Mun hiukset on itseasiassa mun makuuni jo liian vaaleat joten käyn Glolla värjäämässä tämän lämpimämmän ja hieman tummemman sävyiseksi.. sellainen hunajablondi on tavoitteena! Tällä hetkellä olen platina. Päätin myös eron jälkeen että mä ansaitsen jonkun pienen hemmottelun itselleni kuukausittain ja päädyin siihen että haluan rakennekynnet! On ihanaa kun on kerran kuukaudessa oma pieni hemmotteluhetki äiti-arjen ohessa! Glohairin Anne-Mari on nyt muutaman kuukauden ajan loihtinut mulle mitä ihanimpia kynsiä ja nyt viimeisimpänä saanut mut kokeilemaan jopa neon pinkkiä! (Ja mä olen todella vannoutunut nude sävyjen ystävä.) Näitäkin löytyy Instagramista.

Joten.. Tervetuloa seurailemaan mun matkaani! Ja meikkijuttuja tuttuun tapaan tulee olemaa vähintäänkin puolet blogin sisällöstä jatkossakin! :-)

MOTD 💋 Glowy & Glossy

Hi barbs,

Viimeisimmästä päivän meikki- postauksesta on jo vierähtänyt tovi, joten tänään semmoista sitten! Oon oppinut tekemään super hehkuvan ihomeikin ja luonnollisemmat kulmakarvat, joten voin vihdoinkin sanoa kehittyneeni jossakin osa-alueessa! (Tuntuu että junnaan paikoillani!) Puuteri tosin on ilmeisesti liian vaalea mulle, en tajunnut sitä itse kun oon tottunut aina käyttämään vaaleimpia sävyjä. :-3 Salamanvalo paljastaa aina virheet...

It's been awhile since my last "MOTD" -post so today I decided to share one of my favorite go-to looks with you guys!

On my face im wearing mac prep+primer, mac pro long wear foundation + powder, mac pro long wear concealer, rimmel good to glow, mac soft & gentle highlighter + soap & glory highlight in glow all out ♥ Blush & Contour mac harmony, mac ripe peach, e.l.f pink tastic ♥ Brows anastasia beverly hills dipbrow pomade in auburn, & brow gel from ABH & lumene ♥ Eyes too faced primer, diego dalla palma, inglot 373 & 395, idun ormrot ♥ Eyeliner mac blacktrack, artdeco stylo 01, lashes by grimas ♥ Lips grimas 89 liner, mac myth, lime crime suedeberry, mememe high shine lipgloss

Kiitos ihanista kommenteista viime postaukseen! xx

African-Finnish Baptism Party Of Our Son Daniel Uchenna

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, laitan tähän liudan kuvia about siinä järjestykessä missä ne on otettu. :-) Kastetilaisuus alkoi kolmelta kirkossa. 

Danielin kummisetä Chukwudi

Gabriel leikki Danskun kanssa kun se hermostu kirkossa :-)

Danielin pappi

Mun mummuni ja minä pälpättelemässä

Iskän isosisko (mun täti) ja pikkuveli (mun setäni) ja mummu

Tässä kohtaa ihmiset toi lahjoja Danielille :-)

Vicki laittamassa pöytää (mun äitini teki voileipäkakut, täytekakut yms, sisko teki suklaajuustokakut ja Vicki teki Gabbyn avustuksella afrikkalaiset ruoat)

Ruokailu alkoi!

DJ laittoi musat pauhaamaan

Anni (kummitäti) selkä kameraan päin :-D

Salla (mun pikkusiskoni)

Gabby ja Dansku

Turun Igbot 

Mun mummu & pappa, serkkuja ja Dansku

Mun iskä (vaari) ja äiti (mummu)

Danskun kakut! Valkosuklaa-tuorejuusto-minttulikööri-kermakakkua! (Oli ihan sairaan hyvää :-D)

Kakun leikkaus

Gabyn kaverit ja Danielin kummisedät (Eka ja neljäs vasemmalta katsottuna: Chukwudi & Ayo)

Gabby soittamassa

Igbot soittivat Afrikkalaista musiikkia Danskulle

Ja loppuun biletyskuvaa :-D Juhlat kestivät reilut 6h. :-) Kuvista varmasti jo huomaakin ettei olleet ihan perus ristiäiset!

Hugs & Kisses

♥ Karoliina

"One More Push And The Baby Is Out"

How far,
in finnish only

Kuten viime postauksesta jo tiedätte/näitte, Daniel on vihdoin täällä! Ikuisuudelta tuntuneet viimeiset viikot hujahtivatkin loppujenlopuksi todella nopeasti ja nyt täällä harjoitellaan vauva -perheen arkea! Oon ollut tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti synnytyksen jäljiltä, mutta nyt parin viikon jälkeen kroppa on lähtenyt toipumaan ja mieliala tasaantumaan - siksipä päätin että nyt kun taas jaksan niin tuun kirjoittelemaan kuulumisiani tänne! 

Sanoin blogin facebook sivuilla että en kirjoita tänne mitään yksityiskohtaista synnytyskertomusta, tai ylipäätään minkäänlaista kertomusta.. Lähes kaikki meni jollain tavalla aina pieleen kun joku sähelsi jotain. Päätin nyt kuitenkin kertoa lyhyesti mun kokemuksestani. Mulle ei jäänyt tästä mitään traumoja, mutta haluan korostaa että ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA PÄTKÄÄ JOS PELKÄÄTTE/JÄNNITÄTTE KAMALASTI SYNNYTYSTÄ. Mun synnytyskokemukseni ei ole pahimmasta päästä, mutta ei se kyllä mennyt mitenkään moitteettomastikaan.

3 päivää ennen synnytystä

Eli tiivistettynä: En tajunnut synnytyksen käynnistyneen, vaikka supistuksia tuli tasaisin väliajoin, enkä olisi osannut lähteä sairaalaan ilman äidin kehotusta (ennemminkin pakotusta :-D). Supistukset eivät olleet kivuliaita, joten obviously ajattelin että ei tämä sitä vielä voi olla. Mentiin sitten sairaalaan ns. varmistamaan että mitä nyt tapahtuu, että onko se alkanut vai ei. Todettiin että oon muutaman sentin auki ja kannattaa jäädä sairaalaan. Laitettiin tippa (neljännellä kerralla vasta meni suoneen, sattui mukavasti kun eri hoitajat tökki sitä neulaa käteen). Yhteensä mulle laitettiin 6 tai 7 kertaa tippa, joista vain 2 kertaa se onnistui. Yhdellä kerralla  - synnytyssalin puolella - se laitettiin taas väärin ja itkin sitten kipujeni keskellä Gabrielille että käteen sattuu. Olivat laittaneet sen niin että se keräsi nestettä ihon alle.. :-D Tää oli ehkä yks ärsyttävimmistä asioista tässä synnytyksessä koska mä PELKÄÄN NEULOJA KUOLLAKSENI ja ne mokas pelkästään tässä niin monta kertaa. 

Itse supistuskivut menivät sairaalaan tulon jälkeen n. 8h jälkeen tosi pahoiksi, en pysynyt pystyssä ollenkaan, joten en voinut kävellä tai mennä suihkuun tai mitään kun jalat lähti joka kerta alta. On tosi vaikea selittää sitä kipua, se menee jotenkin niin yli tajunnan.. Ennen synnytyssaliin menoa sain kanssa kaksi kertaa kipupiikin reiteen joista toisella kerralla kaikki tuli ulos samantien - eli turha pistos. Uutta en saanut. (Verikokeet onnistui onneksi ensi yrittämällä.) 

6 päivää ennen synnytystä, rv 39+3, Daniel syntyi rv 40+1

Koska avautuminen oli kestänyt tässä vaiheessa jo tosi kauan (lähemmäs vuorokauden) mulle laitettiin oksitosiini-tippa ja sain epiduraalin. Niille jotka miettii sitä että miltä se tuntuu kun se neula+putki laitetaan sinne selkäydinkanavaan, niin ainakaan henk.koht en tuntenut yhtään mitään! Hirveintä oli kun selkä puhdistettiin ennen sitä ja se puhdistusaine oli kylmää ja valu kaikkialle. Kuulin vaan pientä rutinaa kun neula meni sisään, en muuta. Hienointa tässä kuitenkin oli se että epiduraali EI SITTEN MULLA TOIMINUT, joten kiemurtelin siinä sitten basically "ilman" mitään kivunlievitystä. (Aiemmin reiteen laitettu kipupiikkikin helpotti huomattavasti enemmän!) Ilokaasu oli mulle kuitenkin ihan pelastus, koska sain sillä itseni niin tajuttomuuden rajamaille että aika tuntui menevän paljon nopeammin. Taju multa meni 4 kertaa. Kun olin 10cm auki, Danielin tila romahti jostain syystä ja päättivät että en saa edes yrittää ponnistaa - laitetaan imukuppi. Ja voi ****** se sattui, mä muistan ku huusin, se kipu oli ihan hirveä. -> Repesin + mulle tehtiin episiotomia. Ja nyt sitten.. :-D Kun saivat sen imukupin sisään niin totesivat että "TÄÄ EI MUUTEN TOIMI, EI TARTU PÄÄ, OTETAAN TÄÄ POIS". Tämän jälkeen sain sitten alkaa itse työntämään Danielia ulos. Muistan vaan että jalat nostettiin ylös ja sidottiin (?) kiinni, en oo varma, saattoi olla että kaksi henkilöä piti niitä käsinkin kiinni ja nuori hoikka tyttö tuli makaamaan mun mahan päälle ja painamaan vauvaa sillälailla ulos. Viidennen supistuksen jälkeen Dansku oli ulkona. En ikinä unohda sitä kun se kätilö sanoi että "yks kunnon ponnistus vielä niin tää on ulkona" - muistan että innostuin ihan hirveesti että nyt se on ohi ja keräsin kaikki voimani siihen viimeiseen ponnistukseen! Daniel sai 9 pistettä ja kaikki oli täydellisen hyvin synnytyksen jälkeen. Itse olin tosi heikkona kun en ollut syönyt mitään muutamaan päivään ja menetin kilon verta.

Vaikka se kipu olikin ihan järkyttävää ja luulin kuolevani siihen, loppujen lopuksi se oli aika hieno ja kaunis kokemus. Ei tuu estämään mua hankkimaan lisää lapsia tulevaisuudessa! Gabrielista oli kanssa iso apu henkisesti. Raukka ei edes nukkunut, ei syönyt, vaan oli siinä mun vierellä koko ajan ja yritti auttaa kipujen kanssa.

Gabriel & Daniel

Ensimmäinen viikko synnytyksen jälkeen oli ihan hirveä kun en päässyt ylös sängystä. Mulla oli tosi vahvat kipulääkkeet, mutta olin silti niin kipeä että itketti vaan koko ajan. Onneksi Gabby ja mun sisko + porukat auttoivat mua Danskun kanssa tosi paljon. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta vaikka edelleen onkin mukava puoli parantunut avohaava jalkojen välissä. Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten "hyvältä" alakerta näyttää! Pelkäsin että se ois ollut ihan tuhoutunut, mutta nyt kun turvotus on laskenut ja oon uskaltautunut kurkkimaan sinne, oon ollut tosi helpottunut.. Se näyttää ihan samalta, siellä on vaan pieni random haava. :-) Nyt en malta odottaa että pystyn taas istumaan normaalisti! 

Ja mitä mun painooni tulee, niin raskauskilot ovat jo lähteneet tässä parin viikon aikana. Ensimmäiset 7 kuukautta painoa ei tullut ollenkaan, mutta sitten sitä pamahti jostain +9kg. Mut nyt kun kävin vaa'alla niin näytti -14kg. Oon oikeesti elänyt suklaalla ja maannut lahnana sängyn pohjalla, joten en tajua miten tää on mahdollista? :-D Mutta ilmeisesti imetys tehnyt tehtävänsä! Ja olihan Danielkin syntyessään yli 4kg, sitten se menetetty veri + nesteet, istukka ja kaikki. Sairaalaan jäi varmaan se 10kg.

Nyt mietin jo innoissani Danskun ristiäisiä (jotka on alustavasti suunniteltu olevan ensikuun alussa)! Gabby on tilannut meille Afrikasta juhlavaatteet ja korut ja nyt pitäis käydä ostamassa mun mekkooni sopivat korkkarit ja päättää mitä teen mun hiuksilleni: clipsi pidennykset vs. letitetty tms kuitutukka! ...Jännittää miltä se mekko tulee näyttämään mun päällä! Oon nähnyt siitä jo kuvia ja näin, mutta se miten se istuu päälle jännittää. Muistan kun otettiin mun mittoja viikko sitten ja naurettiin kuollakseen sille miten monta tuumaa mun perseeni ja rinnanympärykseni on. XD (Maha ei niinkään naurattanut vaikka onkin pienentynyt tosi hyvin). Siis öö joo, tiesin et molemmat on jotain metrin luokkaa, mutta 47 tuuman rinnanympärys... (= about 120cm?) tosissaa hinkit vähä kasvaneet tässä. 0_0 Mut mulla on kyl myös tosi leveet hartiat ja rinta muutenkin. Tää tyyppi kuka teki nää vaatteet meille oli sillon samaan aikaan puhelimessa meidän kanssa ja antoi ohjeita siitä mistä/mitä mitataan. Sen reaktiot oli kanssa aika mahtavia kun se kuuli mun mittojani. En ees halua tietää mitä se mietti. :-D

Oon miettinyt että laittaisin esim. tän mun viimesimmän kuitutukan uudestaan eri väreillä!
Vaihtaisin tumman violetin tilalle vaaleanruskean ja blondin sävyjä voisi olla useampi!

Mutta joo, siinäpä lyhykäisyydessään pätkä siitä miten mun synnytys meni ja mitä mulle kuuluu! Tuntuu nyt jo että Dansku kasvaa liian nopeasti... se on jo ihan erinäköinen kun noissa viime postauksen kuvissa! Tykkäättekö muuten näistä "miten mulla menee/mitä kuuluu/mitä mielessä" -postauksista? Kirjottelin ennen tosi paljon mun kuulumisiani tänne mut sit jotenkin päätin että teen tästä enemmän meikkipainotteisen blogin. Että en kirjottele enää henkilökohtaisia juttuja. Nyt taas jotenkin on tullut tarve kirjotella muustakin kun meikeistä! Jotenkin tuntuu siltä että palaan "vanhaan" tyyliini pikkuhiljaa: eli kirjoittelen tänne monipuolisemmin kaikesta, en vain meikeistä. :-) Jotenkin tuntuu luontevammalta!

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu!
(Laitan tähän vielä tän viikonlopun fiilistely biisit!)

Hugs & Kisses

♥ Kartsa

Birthday Gal With New Dope Hair

From this

To this

Tän tukan tekemiseen meni pitkät ja tuskaiset 10h 45min, mutta se oli sen arvoista!!! Oon tosi kiitollinen tästä tukkamuutoksesta koska kulta tilas tän mulle AFRIKASTA ja Precious oli super ihana ja laittoi nää mulle!

It took long and hard 10h 45min, but it was totally worth it!!! I'm so grateful of this hair since my baby boo ordered it for me FROM AFRICA and my lovely friend Precious did my hair after that!

Hugs & Kisses

♥ Kartsa