6.5.2013

✞ Like A Phoenix Rising From The Ashes

Alan olemaan tosi kyllästynyt tähän mun olotilaani. Tuntuu että en oo yrittänyt tarpeeksi. Tuntuu että oon tippunut tosi syvään kuoppaan ja kiivennyt sitä 6 vuotta ylöspäin, välillä liukastellen takaisin alas, mutta pääasiassa ylös suunnaten ja päästen. Sitten ihmiset sai tietää ja nyt mua odottaa auttavat kädet. Ne kädet ovat ojentuneet ja jos oikein pinnistäisin mä voisin ylettyä niihin. Pääsisin lopulta tästä kuopasta ylös. Mä haluan tästä kuopasta ylös, ja mä haluan itseni takaisin. Nyt on aika ottaa se viimeinen askel. Näen jo sen auringonvalon jonka luulin kadonneen. Kohta oon taas siellä missä muutkin. Haluan tehdä kaikkeni paranemiseni eteen. Oon oppinut niin paljon asioita. Nyt mun täytyy vaan muistuttaa niistä itseäni ja muistaa että oon jo tosi pitkällä. Ei kuuden vuoden paskasadetta unohda vuodessa, mutta mä yritän, mä yritän. Tai oikeastaan en halua yrittää vaan saada oikeasti nämä asiat tehtyä ja kuntoon. Tää vuosi on muutosten vuosi. Mä tunnen sen sydämessäni. Tästä vuodesta tulee hyvä, kunhan vaan annan niiden hyvien asioiden tapahtua ja nautin niistä. En saa enää pelätä kaiken menettämistä ja ihmisten hylkimistä. Mun täytyy nyt seistä omilla jaloillani. En aijo ottaa askelia taaksepäin, en vaan suostu. Haluan oman elämäni ja olla riippumaton kenestäkään. Saada asiat hoidettua itse. Tiedän että mun läheiset on väsyneitä ja toivoo samaa. Oon vaan ollut niin heikko ja ajatellut itseäni. Oon ollut liian itsekäs. Niin pitkään ajattelin vain kaikkia muita ja laitoin omat tunteeni sivuun. Nyt taas en oo ajatellut ketään muuta kuin itseäni. Toinen tuhosi mut sisältä, toinen ulkoa. On aika saada asiat taspainoon.

I'm so sick of this my state of being. It seems that I haven't tried hard enough. It seems that I have really fallen into a deep pit and climbed 6 years upwards, slipping back down, but mostly up directing and penetrating. Then, people realized what I'm going trough and now there are helping hands on the edge of the pit.. And I could reach them. I want to get out of this pit, and I want myself back. Now is the time to take the last step. I can already see the sunlight which I thought was lost. I want to do everything I can for me to heal. I've learned so many things. I'm not going to 'try' anymore, I'm actually gonna get things done and get myself fixed. This is the year of change. I can feel it in my heart. This year will be good, as long as I give good things happen to me, and remember to enjoy them. I may no longer be afraid of losing everything. I have to stand on my own two feet. I want my own life and be independent. 




Oon luvannut muille että mä parannun. Nyt mä lupaan itselleni saman. Haluan uudelleensyntyä ihmisenä ja kehittää itsestäni sellaisen ihmisen joka oon aina halunnut olla. Kauniin, itsenäisen, rakastettavan ja lämpimän ihmisen joka seisoo vakaasti omilla jaloillaan ja auttaa muita.. ja teillä on etuoikeus seurata mun matkaani!

I have promised to my loved ones that I shall recover. Now, I promise myself the same thing. I would like to be reborn as a human being and to develop myself into the person that I've always wanted to be. A beautiful, independent, gracious and warm person who stands firmly on its own feet and helps others.. and you guys have the privilege to follow my journey!


Hugs & Kisses
 Kartsa

29 kommenttia:

  1. Oot niin nätti! Vähänkö noi mustat hiukset sopii sulle hyvin! Voimia sulle! <3

    VastaaPoista
  2. Tää teksti oli jotain mikä kosketti oikeestaan muakin. Aina kun luulen, että oon jättäny kaiken paskan taakseni, mä romahdan ja sorrun satuttamaan itteäni. Vaikka en sua tätä blogia paremmin tunne, voimia ♥

    VastaaPoista
  3. Teksti kuvaa ihan mua. Ite kans päätin et nyt saatana 5 vuoden masennus paska saa loppuu, et nyt mä haluun parantuu ja päästä eroon siittä! Haleja ja voimia <3

    VastaaPoista
  4. Mä olin masennuksen partaalla, mutta kaikki ne ihmiset jotka mun ympärillä on auttoi mua heti. Voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm. Mä asuin silloin mun kummitädin luona ja siellä ne huomas jos olin vähänki maassa

      Poista
  5. Jaksamisia sulle ihan hirveesti!! :)<3

    VastaaPoista
  6. Itse oon kanssa tapellu masennuksen kanssa jo tosi pitkään. Tullu ylä ja alamäkiä, mutta tää vuosi on ehdottomasti parantumisen vuosi! Kauheesti voimia sulle!♥

    VastaaPoista
  7. ONKS SUN OIKEE NIMI ELLA :D herrajumala, mä en oo ees ikinä miettiny että sulla ois "oikee nimi" XD ku oot aina ollu kinuskiufo, eikä oo tullu mieleenkää, että mikä sun nimi ois :D oon jääny paitsi jostai..

    VastaaPoista
  8. Voimia sulle parantumisen kanssa!♥ Itse olen alottamassa pitkää parantumisprosessia masennuksesta.

    VastaaPoista
  9. It is very beautiful. A character. I like you.

    VastaaPoista
  10. Mä saan nyt apua mun masennukseen. Oon osastolla. Mutta muista myös sinäkin; haastavistakin vaiheista voi selviytyä ♥

    VastaaPoista

Comment! Ask! Tell me what's on your mind!
I love to read comments & I will usually respond to them ♥