"One More Push And The Baby Is Out"

How far,
in finnish only

Kuten viime postauksesta jo tiedätte/näitte, Daniel on vihdoin täällä! Ikuisuudelta tuntuneet viimeiset viikot hujahtivatkin loppujenlopuksi todella nopeasti ja nyt täällä harjoitellaan vauva -perheen arkea! Oon ollut tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti synnytyksen jäljiltä, mutta nyt parin viikon jälkeen kroppa on lähtenyt toipumaan ja mieliala tasaantumaan - siksipä päätin että nyt kun taas jaksan niin tuun kirjoittelemaan kuulumisiani tänne! 

Sanoin blogin facebook sivuilla että en kirjoita tänne mitään yksityiskohtaista synnytyskertomusta, tai ylipäätään minkäänlaista kertomusta.. Lähes kaikki meni jollain tavalla aina pieleen kun joku sähelsi jotain. Päätin nyt kuitenkin kertoa lyhyesti mun kokemuksestani. Mulle ei jäänyt tästä mitään traumoja, mutta haluan korostaa että ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA PÄTKÄÄ JOS PELKÄÄTTE/JÄNNITÄTTE KAMALASTI SYNNYTYSTÄ. Mun synnytyskokemukseni ei ole pahimmasta päästä, mutta ei se kyllä mennyt mitenkään moitteettomastikaan.

3 päivää ennen synnytystä

Eli tiivistettynä: En tajunnut synnytyksen käynnistyneen, vaikka supistuksia tuli tasaisin väliajoin, enkä olisi osannut lähteä sairaalaan ilman äidin kehotusta (ennemminkin pakotusta :-D). Supistukset eivät olleet kivuliaita, joten obviously ajattelin että ei tämä sitä vielä voi olla. Mentiin sitten sairaalaan ns. varmistamaan että mitä nyt tapahtuu, että onko se alkanut vai ei. Todettiin että oon muutaman sentin auki ja kannattaa jäädä sairaalaan. Laitettiin tippa (neljännellä kerralla vasta meni suoneen, sattui mukavasti kun eri hoitajat tökki sitä neulaa käteen). Yhteensä mulle laitettiin 6 tai 7 kertaa tippa, joista vain 2 kertaa se onnistui. Yhdellä kerralla  - synnytyssalin puolella - se laitettiin taas väärin ja itkin sitten kipujeni keskellä Gabrielille että käteen sattuu. Olivat laittaneet sen niin että se keräsi nestettä ihon alle.. :-D Tää oli ehkä yks ärsyttävimmistä asioista tässä synnytyksessä koska mä PELKÄÄN NEULOJA KUOLLAKSENI ja ne mokas pelkästään tässä niin monta kertaa. 

Itse supistuskivut menivät sairaalaan tulon jälkeen n. 8h jälkeen tosi pahoiksi, en pysynyt pystyssä ollenkaan, joten en voinut kävellä tai mennä suihkuun tai mitään kun jalat lähti joka kerta alta. On tosi vaikea selittää sitä kipua, se menee jotenkin niin yli tajunnan.. Ennen synnytyssaliin menoa sain kanssa kaksi kertaa kipupiikin reiteen joista toisella kerralla kaikki tuli ulos samantien - eli turha pistos. Uutta en saanut. (Verikokeet onnistui onneksi ensi yrittämällä.) 

6 päivää ennen synnytystä, rv 39+3, Daniel syntyi rv 40+1

Koska avautuminen oli kestänyt tässä vaiheessa jo tosi kauan (lähemmäs vuorokauden) mulle laitettiin oksitosiini-tippa ja sain epiduraalin. Niille jotka miettii sitä että miltä se tuntuu kun se neula+putki laitetaan sinne selkäydinkanavaan, niin ainakaan henk.koht en tuntenut yhtään mitään! Hirveintä oli kun selkä puhdistettiin ennen sitä ja se puhdistusaine oli kylmää ja valu kaikkialle. Kuulin vaan pientä rutinaa kun neula meni sisään, en muuta. Hienointa tässä kuitenkin oli se että epiduraali EI SITTEN MULLA TOIMINUT, joten kiemurtelin siinä sitten basically "ilman" mitään kivunlievitystä. (Aiemmin reiteen laitettu kipupiikkikin helpotti huomattavasti enemmän!) Ilokaasu oli mulle kuitenkin ihan pelastus, koska sain sillä itseni niin tajuttomuuden rajamaille että aika tuntui menevän paljon nopeammin. Taju multa meni 4 kertaa. Kun olin 10cm auki, Danielin tila romahti jostain syystä ja päättivät että en saa edes yrittää ponnistaa - laitetaan imukuppi. Ja voi ****** se sattui, mä muistan ku huusin, se kipu oli ihan hirveä. -> Repesin + mulle tehtiin episiotomia. Ja nyt sitten.. :-D Kun saivat sen imukupin sisään niin totesivat että "TÄÄ EI MUUTEN TOIMI, EI TARTU PÄÄ, OTETAAN TÄÄ POIS". Tämän jälkeen sain sitten alkaa itse työntämään Danielia ulos. Muistan vaan että jalat nostettiin ylös ja sidottiin (?) kiinni, en oo varma, saattoi olla että kaksi henkilöä piti niitä käsinkin kiinni ja nuori hoikka tyttö tuli makaamaan mun mahan päälle ja painamaan vauvaa sillälailla ulos. Viidennen supistuksen jälkeen Dansku oli ulkona. En ikinä unohda sitä kun se kätilö sanoi että "yks kunnon ponnistus vielä niin tää on ulkona" - muistan että innostuin ihan hirveesti että nyt se on ohi ja keräsin kaikki voimani siihen viimeiseen ponnistukseen! Daniel sai 9 pistettä ja kaikki oli täydellisen hyvin synnytyksen jälkeen. Itse olin tosi heikkona kun en ollut syönyt mitään muutamaan päivään ja menetin kilon verta.

Vaikka se kipu olikin ihan järkyttävää ja luulin kuolevani siihen, loppujen lopuksi se oli aika hieno ja kaunis kokemus. Ei tuu estämään mua hankkimaan lisää lapsia tulevaisuudessa! Gabrielista oli kanssa iso apu henkisesti. Raukka ei edes nukkunut, ei syönyt, vaan oli siinä mun vierellä koko ajan ja yritti auttaa kipujen kanssa.

Gabriel & Daniel

Ensimmäinen viikko synnytyksen jälkeen oli ihan hirveä kun en päässyt ylös sängystä. Mulla oli tosi vahvat kipulääkkeet, mutta olin silti niin kipeä että itketti vaan koko ajan. Onneksi Gabby ja mun sisko + porukat auttoivat mua Danskun kanssa tosi paljon. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta vaikka edelleen onkin mukava puoli parantunut avohaava jalkojen välissä. Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten "hyvältä" alakerta näyttää! Pelkäsin että se ois ollut ihan tuhoutunut, mutta nyt kun turvotus on laskenut ja oon uskaltautunut kurkkimaan sinne, oon ollut tosi helpottunut.. Se näyttää ihan samalta, siellä on vaan pieni random haava. :-) Nyt en malta odottaa että pystyn taas istumaan normaalisti! 

Ja mitä mun painooni tulee, niin raskauskilot ovat jo lähteneet tässä parin viikon aikana. Ensimmäiset 7 kuukautta painoa ei tullut ollenkaan, mutta sitten sitä pamahti jostain +9kg. Mut nyt kun kävin vaa'alla niin näytti -14kg. Oon oikeesti elänyt suklaalla ja maannut lahnana sängyn pohjalla, joten en tajua miten tää on mahdollista? :-D Mutta ilmeisesti imetys tehnyt tehtävänsä! Ja olihan Danielkin syntyessään yli 4kg, sitten se menetetty veri + nesteet, istukka ja kaikki. Sairaalaan jäi varmaan se 10kg.

Nyt mietin jo innoissani Danskun ristiäisiä (jotka on alustavasti suunniteltu olevan ensikuun alussa)! Gabby on tilannut meille Afrikasta juhlavaatteet ja korut ja nyt pitäis käydä ostamassa mun mekkooni sopivat korkkarit ja päättää mitä teen mun hiuksilleni: clipsi pidennykset vs. letitetty tms kuitutukka! ...Jännittää miltä se mekko tulee näyttämään mun päällä! Oon nähnyt siitä jo kuvia ja näin, mutta se miten se istuu päälle jännittää. Muistan kun otettiin mun mittoja viikko sitten ja naurettiin kuollakseen sille miten monta tuumaa mun perseeni ja rinnanympärykseni on. XD (Maha ei niinkään naurattanut vaikka onkin pienentynyt tosi hyvin). Siis öö joo, tiesin et molemmat on jotain metrin luokkaa, mutta 47 tuuman rinnanympärys... (= about 120cm?) tosissaa hinkit vähä kasvaneet tässä. 0_0 Mut mulla on kyl myös tosi leveet hartiat ja rinta muutenkin. Tää tyyppi kuka teki nää vaatteet meille oli sillon samaan aikaan puhelimessa meidän kanssa ja antoi ohjeita siitä mistä/mitä mitataan. Sen reaktiot oli kanssa aika mahtavia kun se kuuli mun mittojani. En ees halua tietää mitä se mietti. :-D

Oon miettinyt että laittaisin esim. tän mun viimesimmän kuitutukan uudestaan eri väreillä!
Vaihtaisin tumman violetin tilalle vaaleanruskean ja blondin sävyjä voisi olla useampi!

Mutta joo, siinäpä lyhykäisyydessään pätkä siitä miten mun synnytys meni ja mitä mulle kuuluu! Tuntuu nyt jo että Dansku kasvaa liian nopeasti... se on jo ihan erinäköinen kun noissa viime postauksen kuvissa! Tykkäättekö muuten näistä "miten mulla menee/mitä kuuluu/mitä mielessä" -postauksista? Kirjottelin ennen tosi paljon mun kuulumisiani tänne mut sit jotenkin päätin että teen tästä enemmän meikkipainotteisen blogin. Että en kirjottele enää henkilökohtaisia juttuja. Nyt taas jotenkin on tullut tarve kirjotella muustakin kun meikeistä! Jotenkin tuntuu siltä että palaan "vanhaan" tyyliini pikkuhiljaa: eli kirjoittelen tänne monipuolisemmin kaikesta, en vain meikeistä. :-) Jotenkin tuntuu luontevammalta!

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu!
(Laitan tähän vielä tän viikonlopun fiilistely biisit!)

Hugs & Kisses

♥ Kartsa

There Is A Hell Believe Me I've Seen It...

...There is a Heaven let's keep it a secret

in finnish only

Raskaus alkaa pikkuhiljaa tuntua. Kaikkialle särkee ja sattuu, jalat ja kädet on ihan turvoksissa, närästää, oksettaa, väsyttää, lista jatkuu.. :'D Mutta pääsin mä semi pitkälle ilman mitään näistä! Oon nyt siis 35+ viikkoa raskaana, eli synnytän ihan kohta! Itseasiassa pääsyy tähän päivitys postaukseen onkin se, että haluan jo etukäteen ilmoittaa että en tiedä miten tuun nyt tekemään videoita/postauksia. En pysty istumaan koneen ääressä (vaikka sohvalla saankin istua) saati meikkaamaan/tekemään videoita koska mun maha ottaa kiinni kaikkialle ja selkää särkee. Ymmärrätte varmasti, joten en jatka listaamista sen enempää. :'3 Kirjottelen kuitenkin niin paljon ku olo antaa myöten, ja mulla on muutama video kuvattuna joita julkaisen sitten jos en muuta pysty tekemään. Sitten kanssa jos tulee joku äkkihiljaisuus tänne blogin puolelle enkä päivittele minnekään muuallekaan, oon obviously synnärillä. Jännittää tosi paljon, mutta oon enemmän innoissani kun saan sitten VIHDOIN 9kk jälkeen tavata oman pienen lapseni (joka on mua viimeset kuukaudet rääkänny potkimalla ihan hullun kovaa niillä pienillä jaloillansa :-D).

Kirjottelin muuten yks päivä ajatuksiani ylös - ajatuksia mun elämästäni. Lähinnä siis siitä kun oon vihdoin noussut siitä "kuopasta" johon kaaduin & josta kiipesin pois sen 6 vuotta. Siitä miten pitkälle oon päässyt näinkin lyhyessä ajassa.. ja siitä miten mä jaksoin uskoa ja taistella sen myrskyn läpi. Oon kasvanut niin paljon ihmisenä. Ja nyt mä saan nauttia ihanasta elämästä - vihdoinkin. Mä oon oman helvettini läpikäynyt ja oon niin onnellinen kun nyt voin vihdoin sanoa varmaksi että se luku mun elämässäni on läpikäyty ja suljettu. Uusi luku on alkanut ja vitsit mitä kaikkea ihanaa ja hyvää se onkaan tuonut! Uuden opiskelupaikan, rakkauden (naimisiin menon), kämpän, lapsen ja ah! Tästä ei puutu enää mitään! On mulla siltit tietysti vielä paljon paljon lisää uusia unelmia, mutta oon tästäkin jo todella kiitollinen. Jotkut ihmiset ei saa tätä mitä mulla on jo nyt koko elämänsä aikana..

Jostain syystä mun vaan oli käytävä kaikki asiat rankemman kautta, kuka tietää miksi. Tarvitsen varmasti näitä oppeja tulevaisuudessa. Tai siis, mä uskon että meidän elämät on suunniteltu osittain jo etukäteen. Ennen kun me ollaan edes synnytty. Että me tullaan jokainen tänne oppimaan jotain. Tietysti mun oppini voi olla vasta tulossa! Mutta just sen takia elämä onkin niin ihanaa. Koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Uskotaan parhaaseen, pelätään pahinta, niinhän se menee. Mutta mitään en vaihtaisi. Siks mä elänkin jokaisen päivän täysillä ja tavoittelen unelmiani tänään, en huomenna. :-)

Nyt voi muuten varmaan jo sanoa että syksy tekee tuloaan? Jee! Tää kesä ei oo ollu mulle mikään "kesä". Ikimuistoinen toki, mutta oon vauvan takia ollut paljon kotona. Puhumattakaan tästä hervottomasta kuumuudesta! Oon vaan käpertynyt hyvin ilmastoituun nurkkaan tuulettimien kanssa. :D Mutta mä rakastan sadetta. Ihan oikeesti, se on mulle jotain aivan yli-ihanaa, on aina ollut! Pienet kimaltavat vesipisarat, lätäköt joihin lapset (ja minä hehee) hyppivät, solisevat purot, ja sade. Olkoon se sitten hellä ja lämmin tai kylmä ja kovaääninen. Vesi ja vesisade on mulle ja mun mielelleni niin puhdistava asia. Viime päivinä on satanut aika paljon ja se on jotenkin puhdistanut mun mieleni ja auttanut mua saamaan ajatukseni järjestykseen. Tuntuu ihanalta avata "uusi jakso" elämässä virkein mielin! :-) Muita jotka rakastavat sadetta?

♡♡♡

Ps. Tumblr päivitetty! Täällä pystyy seurailemaan/ennakoimaan mun tämän hetken/tulevaisuuden villityksiä! Nyt jo jotkut ehkä löytävät viitteitä mun tuleviin hius, lävistys, tatuointi, tyyli ja vartaloihanteisiin. 8) En malta odottaa että pääsen toteuttelemaan mun salaisia suunnitelmiani! + En myöskään malta odottaa että saan rahaa sen verran että voin ostaa uusia kivoja juttuja itelleni! Mm. Huulipunia ja uusia vaatteita uudelle kropalle! Hihi! 

Miten teidän koulujen alut on mennyt? :-3

Hugs & Kisses

♥ Kartsa

♥ OOTD: Mummy Tummy 24.4.2014

Moikka kaikki! Oon ollut viimeaikoina ihan super väsynyt, mutta virtaa alkaa taas pikkuhiljaa onneksi tulemaan (raskaus siinä vaiheessa, ja sit tuo ihana auringon paiste)! Tänään käytiin Gabbyn kanssa neuvolassa ja kuultiin vihdoin masun päältä sydänäänet semmosella ghetto masiinalla - aivan mielettömän ihana aina kuulla sen pienen sydämen syke!! ♥ Nyt illemmalla käytiin äiten kanssa shoppailemassa mamma kuteita ja jaksoin meikkaillakin (joten passitin murun mun kans ulos kuvaamaan mua XD) Saatte vihdoin masukuvaa kun ootte niitä kyselleet! (Ja päivän meikki lookin samalla.) 

Hi everyone! I have been super lazy and tired the last few months, but now am finally getting my normal energy levels back! I and Gabby also wen't to the maternity and finally heard the baby's heartbeat w/ dat ghetto machine they use there. ♥ Later in the evening me and my mummy went and did some shopping (pregnancy clothes for me) and I also did my make-up since I haven't done that in awhile. Gabby took couple pictures of me and my tummy (and I took couple pics of my face for u guys to see my makeup better) since you have been really wanting to see the tummy and new pictures!

Ripset/Lashes: Grimas 112

Huulet/Lips: Loreal infallible Beyonce

Toivottavasti kaikilla oli kiva pääsiäinen! :-)

I hope everyone had a lovely Easter! :-)

Hugs & Kisses

♥ Kartsa