-

kaikki kuvaa sitä omalla tavallaan

mä ajattelen sen oliona, pahana

se vetää mua alaspäin

mutta koska en oo enää sen kaivamassa kuopassa

se ei oo mun päällä, se ei oo mun tiellä

kun se tulee sieltä ylös, mä en mene sen mukana,

mä istun sen päälle

katson sitä silmiin 

estän sitä tulemasta

se on vaan ihan hirmu vahva

kun jään yksin ajatusteni kanssa, se tulee

se yrittää voittaa mut, se on jo tehnyt sen monta kertaa

se on vahivistunut, joka kerta

joka kerta kun se on sen tehnyt se on kasvanut

mut ei enää, en anna sen voittaa

luulin jo että se meni pois

mutta ei

se on täällä, mä tunnen sen

katson sitä kaikkea pahaa silmiin ja käsken sen mennä pois

mä en enää ole sen, se on mun

en tiedä miksi ees yritän, en tiedä miksi taistelen

kai ne onnelliset hetket, ne pienet hetket joita oon saanut tuntea

ne auttaa mua jaksamaan

niitä on hirveen vähän ja ne päättyy aina huonosti

mutta mulla on oltava joku merkitys

mä en oo tullut tänne vain kuolemaan vaikka se sanookin mulle niin

se ei ole edes olio. 

se ei oo edes ääni. 

se ei oo mitään käsinkosketeltavaa. 

se on vaan tunne. 

mutta se on vahvempi kuin minä 

ja se yrittää voittaa mut.

jonain päivänä, jonain päivänä vielä

se menee pois

sitten tulee puhdistus

oon taistellut sinne asti

se ei ole kuolema

mutta silloin loppuu kaikki suru ja kipu

kaikki alkaa alusta, saan uuden alun tässä elämässä

kaikki se paha poistuu ja oon voittanut sen

mun täytyy vaan olla vahva.

kohta mä taas hymyilen ja olen minä.

tän pienen hetken,

mun täytyy vaan pysyä vahvana.

Hugs & Kisses

♥ Kartsa