"One More Push And The Baby Is Out"

How far,
in finnish only

Kuten viime postauksesta jo tiedätte/näitte, Daniel on vihdoin täällä! Ikuisuudelta tuntuneet viimeiset viikot hujahtivatkin loppujenlopuksi todella nopeasti ja nyt täällä harjoitellaan vauva -perheen arkea! Oon ollut tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti synnytyksen jäljiltä, mutta nyt parin viikon jälkeen kroppa on lähtenyt toipumaan ja mieliala tasaantumaan - siksipä päätin että nyt kun taas jaksan niin tuun kirjoittelemaan kuulumisiani tänne! 

Sanoin blogin facebook sivuilla että en kirjoita tänne mitään yksityiskohtaista synnytyskertomusta, tai ylipäätään minkäänlaista kertomusta.. Lähes kaikki meni jollain tavalla aina pieleen kun joku sähelsi jotain. Päätin nyt kuitenkin kertoa lyhyesti mun kokemuksestani. Mulle ei jäänyt tästä mitään traumoja, mutta haluan korostaa että ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA PÄTKÄÄ JOS PELKÄÄTTE/JÄNNITÄTTE KAMALASTI SYNNYTYSTÄ. Mun synnytyskokemukseni ei ole pahimmasta päästä, mutta ei se kyllä mennyt mitenkään moitteettomastikaan.

3 päivää ennen synnytystä

Eli tiivistettynä: En tajunnut synnytyksen käynnistyneen, vaikka supistuksia tuli tasaisin väliajoin, enkä olisi osannut lähteä sairaalaan ilman äidin kehotusta (ennemminkin pakotusta :-D). Supistukset eivät olleet kivuliaita, joten obviously ajattelin että ei tämä sitä vielä voi olla. Mentiin sitten sairaalaan ns. varmistamaan että mitä nyt tapahtuu, että onko se alkanut vai ei. Todettiin että oon muutaman sentin auki ja kannattaa jäädä sairaalaan. Laitettiin tippa (neljännellä kerralla vasta meni suoneen, sattui mukavasti kun eri hoitajat tökki sitä neulaa käteen). Yhteensä mulle laitettiin 6 tai 7 kertaa tippa, joista vain 2 kertaa se onnistui. Yhdellä kerralla  - synnytyssalin puolella - se laitettiin taas väärin ja itkin sitten kipujeni keskellä Gabrielille että käteen sattuu. Olivat laittaneet sen niin että se keräsi nestettä ihon alle.. :-D Tää oli ehkä yks ärsyttävimmistä asioista tässä synnytyksessä koska mä PELKÄÄN NEULOJA KUOLLAKSENI ja ne mokas pelkästään tässä niin monta kertaa. 

Itse supistuskivut menivät sairaalaan tulon jälkeen n. 8h jälkeen tosi pahoiksi, en pysynyt pystyssä ollenkaan, joten en voinut kävellä tai mennä suihkuun tai mitään kun jalat lähti joka kerta alta. On tosi vaikea selittää sitä kipua, se menee jotenkin niin yli tajunnan.. Ennen synnytyssaliin menoa sain kanssa kaksi kertaa kipupiikin reiteen joista toisella kerralla kaikki tuli ulos samantien - eli turha pistos. Uutta en saanut. (Verikokeet onnistui onneksi ensi yrittämällä.) 

6 päivää ennen synnytystä, rv 39+3, Daniel syntyi rv 40+1

Koska avautuminen oli kestänyt tässä vaiheessa jo tosi kauan (lähemmäs vuorokauden) mulle laitettiin oksitosiini-tippa ja sain epiduraalin. Niille jotka miettii sitä että miltä se tuntuu kun se neula+putki laitetaan sinne selkäydinkanavaan, niin ainakaan henk.koht en tuntenut yhtään mitään! Hirveintä oli kun selkä puhdistettiin ennen sitä ja se puhdistusaine oli kylmää ja valu kaikkialle. Kuulin vaan pientä rutinaa kun neula meni sisään, en muuta. Hienointa tässä kuitenkin oli se että epiduraali EI SITTEN MULLA TOIMINUT, joten kiemurtelin siinä sitten basically "ilman" mitään kivunlievitystä. (Aiemmin reiteen laitettu kipupiikkikin helpotti huomattavasti enemmän!) Ilokaasu oli mulle kuitenkin ihan pelastus, koska sain sillä itseni niin tajuttomuuden rajamaille että aika tuntui menevän paljon nopeammin. Taju multa meni 4 kertaa. Kun olin 10cm auki, Danielin tila romahti jostain syystä ja päättivät että en saa edes yrittää ponnistaa - laitetaan imukuppi. Ja voi ****** se sattui, mä muistan ku huusin, se kipu oli ihan hirveä. -> Repesin + mulle tehtiin episiotomia. Ja nyt sitten.. :-D Kun saivat sen imukupin sisään niin totesivat että "TÄÄ EI MUUTEN TOIMI, EI TARTU PÄÄ, OTETAAN TÄÄ POIS". Tämän jälkeen sain sitten alkaa itse työntämään Danielia ulos. Muistan vaan että jalat nostettiin ylös ja sidottiin (?) kiinni, en oo varma, saattoi olla että kaksi henkilöä piti niitä käsinkin kiinni ja nuori hoikka tyttö tuli makaamaan mun mahan päälle ja painamaan vauvaa sillälailla ulos. Viidennen supistuksen jälkeen Dansku oli ulkona. En ikinä unohda sitä kun se kätilö sanoi että "yks kunnon ponnistus vielä niin tää on ulkona" - muistan että innostuin ihan hirveesti että nyt se on ohi ja keräsin kaikki voimani siihen viimeiseen ponnistukseen! Daniel sai 9 pistettä ja kaikki oli täydellisen hyvin synnytyksen jälkeen. Itse olin tosi heikkona kun en ollut syönyt mitään muutamaan päivään ja menetin kilon verta.

Vaikka se kipu olikin ihan järkyttävää ja luulin kuolevani siihen, loppujen lopuksi se oli aika hieno ja kaunis kokemus. Ei tuu estämään mua hankkimaan lisää lapsia tulevaisuudessa! Gabrielista oli kanssa iso apu henkisesti. Raukka ei edes nukkunut, ei syönyt, vaan oli siinä mun vierellä koko ajan ja yritti auttaa kipujen kanssa.

Gabriel & Daniel

Ensimmäinen viikko synnytyksen jälkeen oli ihan hirveä kun en päässyt ylös sängystä. Mulla oli tosi vahvat kipulääkkeet, mutta olin silti niin kipeä että itketti vaan koko ajan. Onneksi Gabby ja mun sisko + porukat auttoivat mua Danskun kanssa tosi paljon. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta vaikka edelleen onkin mukava puoli parantunut avohaava jalkojen välissä. Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten "hyvältä" alakerta näyttää! Pelkäsin että se ois ollut ihan tuhoutunut, mutta nyt kun turvotus on laskenut ja oon uskaltautunut kurkkimaan sinne, oon ollut tosi helpottunut.. Se näyttää ihan samalta, siellä on vaan pieni random haava. :-) Nyt en malta odottaa että pystyn taas istumaan normaalisti! 

Ja mitä mun painooni tulee, niin raskauskilot ovat jo lähteneet tässä parin viikon aikana. Ensimmäiset 7 kuukautta painoa ei tullut ollenkaan, mutta sitten sitä pamahti jostain +9kg. Mut nyt kun kävin vaa'alla niin näytti -14kg. Oon oikeesti elänyt suklaalla ja maannut lahnana sängyn pohjalla, joten en tajua miten tää on mahdollista? :-D Mutta ilmeisesti imetys tehnyt tehtävänsä! Ja olihan Danielkin syntyessään yli 4kg, sitten se menetetty veri + nesteet, istukka ja kaikki. Sairaalaan jäi varmaan se 10kg.

Nyt mietin jo innoissani Danskun ristiäisiä (jotka on alustavasti suunniteltu olevan ensikuun alussa)! Gabby on tilannut meille Afrikasta juhlavaatteet ja korut ja nyt pitäis käydä ostamassa mun mekkooni sopivat korkkarit ja päättää mitä teen mun hiuksilleni: clipsi pidennykset vs. letitetty tms kuitutukka! ...Jännittää miltä se mekko tulee näyttämään mun päällä! Oon nähnyt siitä jo kuvia ja näin, mutta se miten se istuu päälle jännittää. Muistan kun otettiin mun mittoja viikko sitten ja naurettiin kuollakseen sille miten monta tuumaa mun perseeni ja rinnanympärykseni on. XD (Maha ei niinkään naurattanut vaikka onkin pienentynyt tosi hyvin). Siis öö joo, tiesin et molemmat on jotain metrin luokkaa, mutta 47 tuuman rinnanympärys... (= about 120cm?) tosissaa hinkit vähä kasvaneet tässä. 0_0 Mut mulla on kyl myös tosi leveet hartiat ja rinta muutenkin. Tää tyyppi kuka teki nää vaatteet meille oli sillon samaan aikaan puhelimessa meidän kanssa ja antoi ohjeita siitä mistä/mitä mitataan. Sen reaktiot oli kanssa aika mahtavia kun se kuuli mun mittojani. En ees halua tietää mitä se mietti. :-D

Oon miettinyt että laittaisin esim. tän mun viimesimmän kuitutukan uudestaan eri väreillä!
Vaihtaisin tumman violetin tilalle vaaleanruskean ja blondin sävyjä voisi olla useampi!

Mutta joo, siinäpä lyhykäisyydessään pätkä siitä miten mun synnytys meni ja mitä mulle kuuluu! Tuntuu nyt jo että Dansku kasvaa liian nopeasti... se on jo ihan erinäköinen kun noissa viime postauksen kuvissa! Tykkäättekö muuten näistä "miten mulla menee/mitä kuuluu/mitä mielessä" -postauksista? Kirjottelin ennen tosi paljon mun kuulumisiani tänne mut sit jotenkin päätin että teen tästä enemmän meikkipainotteisen blogin. Että en kirjottele enää henkilökohtaisia juttuja. Nyt taas jotenkin on tullut tarve kirjotella muustakin kun meikeistä! Jotenkin tuntuu siltä että palaan "vanhaan" tyyliini pikkuhiljaa: eli kirjoittelen tänne monipuolisemmin kaikesta, en vain meikeistä. :-) Jotenkin tuntuu luontevammalta!

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu!
(Laitan tähän vielä tän viikonlopun fiilistely biisit!)

Hugs & Kisses

♥ Kartsa